Kyllä se kannatti!

Aaro: Lähetkö mukkaan?

Jyrki:  Lähehä mie! Mihin?

Tällainen lyhyt keskustelu käytiin Aaron avaamana Imatralla vuoden 2010 syksyllä. Olin esittelemässä piiripäivillä strategiajohtamisen ajatuksia sovellettuina sydänyhdistyksen toimintaan. Hyppäsin liekin loimotukseen. Marika piti leirinuotiomme tulessa hienosti koko ajan. Ei tainnut kertaakaan mennä hiillokselle asti, lähellekään sitä. Siinä oli meillä Reijon kanssa hyvä lämmitellä, loimotella.  Sen hetken ja Hyvä! Sydänyhdistys – seminaarin 2014  väliin mahtuu paljon, paljon ja sen lisäksi vielä paljonkin. Ei sitä lähtiessä tiennyt kuinka antoisaan hankkeeseen itsensä sitoisi. Kehittämään ja toteuttamaan vapaaehtoisten johtamiseen osuvaa valmentautumismallia – ja siihen vielä sen toteuttaminen vapaaehtoisten kanssa. Seminaariaamuun mennessä oli kertynyt kokemusta ja näkemystä, hiertymiä ja hunajapattejakin. Riemumiellä kaikkea muistellen ja opiksi ottaen. Seuraavassa näkemyksiä ja kokemuksia, varmastikin henkilökohtaisesti valikoituneita ja painottuneita.

Työnjako projektin sisällä muotoutui aiemmin kasaantuneitten ja valmennusprosessin kuluessa kasaantuvien kokemusten kautta. Keskityin enimmäkseen johtamiseen ja strategia-ajatteluun – se on se perisyntini aiemmasta elämästäni. Tumpelo kun olen, en automaattisilla tietojenkäsittelylaitteilla hoidettaviin asioihin sotkeutunut muuten kuin kyselemällä ja apuja paljonkin anellen, asiakkaana. Kyllä Reijo on melkoinen virtuoosi. Taisi olla meillä pisin skypetysistunto yli seitsemän tuntia – siinä opin paljon.

Hyvin mielenkiitoista oli tarkastella johtamista erityisesti vapaaehtoisuuden näkökulmasta: siinähän ovat aikuiset, kokeneet ihmiset vapaaehtoisesti sekä johdettavina että johtajina. Tämän yhteensovittaminen ei ole mikään oppikirjajuttu, josta löytyisi valmiita ratkaisuja. Todettiinkin, että se matkalla syntynyt ja vauhdissa pitänyt voima on sitä aatteen paloa ja pelimannihenkeä. Sieltä se liekkikin aina voimansa saa, palosta ja samalla pitää paloa yllä. Innoittavia ja avartavia olivatkin ne keskustelut joita tutoriaaleissa aiheesta kävimme – niissä teoriat ja käytännöt ottivat tuloksekkaasti mittaa toisistaan. Viisaita ja aikaansaavia ovat yhteisömme vapaaehtoiset johtamisvastuussa olevat. Toki palkallisetkin!

Mukaan tulleet tuutorit osoittivat, että yhteisössämme on valtavasti osaamista ja kokemusta johtamisesta ja yhdistystoiminnasta yleensäkin. Omien sairauskokemusten kautta mukana on sellaista arkiuskottavuutta, että valmius valmennusohjelmaan lähtiessä oli mitä suurimmassa määrin kohdallaan. On myös huomattava, että kaikki mukana olleet tuutorit olivat motivoituneina hakeneet tähän ohjelmaan, kukaan ei ollut käskettynä ja vastentahtoisesti.  

Muistamme, että valmennusohjelman myötä tarjosimme mukana oleville mahdollisuuksia ajatella toisinkin, mennä mukavuusalueidensa ulkopuolelle. Asioiden hallinta ja aikaansaaminen alati muuttuvassa ympäristössä on haaste. Totesimme ja koimme, että tämä haaste vaatii yhteisöltään valmiutta uudistumaan. Sitä ei tule tapahtumaan elleivät vastuulliset itse ole myös valmiita uudistamaan – kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti. Valmennusprosessin aikana muotoutuneen ja koetellun tuutorijoukon tunnemme hyvin. Ei ole epäilystäkään siitä etteikö yhteisömme uudistuisi hetkeään, aikaansa varten. Mutta myös tulevaisuuden mahdollisuudet ja uhat huomioiden, omia vahvuuksiaan hyödyntäen sekä heikkouksiaan karsien.

Tuutorimalli valmennusohjelmassamme on varmasti hyvä ja toimiva ratkaisu. Kyseessähän oli pilotti, ensimmäistä kertaa sydänyhteisössä tällä tavoin toteutettu vapaaehtoisten johtamisvalmiuksien kehittäminen. Ratkaisuna se oli antoisa. Samalla saimme muotoutumaan ja organisoitumaan tukiverkoston seuraavia valmennuskierroksia varten. Mikäli oikein seminaarikeskusteluja tulkitsin, kaikkia tuutorimme ovat valmiina toimimaan seuraavan aallon aikana olkapäinä. Tulevat uudet tuutoriuntuvikot voivat tarvittaessa laskea niille hämmentyneet päänsä. Hämmennystä tulee varmasti silloinkin!

Ohjelma oli tuutoreille varmasti raskas. Se oli pitkäkestoinen, lähes vuoden mittainen prosessi. Uusia asioita, vanhoja asioita uusissa kuoseissa ja uudesta näkökulmasta suunnattomaan diamääräämme piilotettuina ei ollut aivan kevyt juttu. Ja kun tuutoreiden piti se vielä paikallisiksi ajatuksiksi työstää ja selittää edelleen ymmärretyksi, saada muutokseen johtavaksi toiminnaksi. Mutta pelimannihenkeä löytyi ja se on aatteemme vahvuus.

Yhdessä tätä tehtiin. Oli selvästi koettavissa kuinka yhteisöllisyys vahvistui valmennusmatkailijoitten joukossa. Löysimme omat roolimme tässä toiminnassa. Se tuli yhteisten kokemusten ja kokemusten vaihdon kautta. Yhdessä opittiin ja yhdessä opetettiin myös vastuuvalmentajia – suuri kiitos siitä. Jokainen meistä oppi tai ainakin koki sen kuinka tärkeä on puhua samaa kieltä. Ja ymmärtää käsitteiden merkitykset omalla kielellään ja omaan toimintaansa sovellettuna, siirrettynä. Tästä oppineena työstämme parasta aikaa sanastoa käsitemäärittelyineen. Kun se valmistuu, siirrämme sen muun aineiston oheen verkossa.

Ei voi olla ihailematta sitä asennetta, mikä valmennusprosessin aikana oli aistittavissa. Hetkittäin epäusko uusien asioiden omaksumiseen ja itseluottamuksen romahtaminen näytti olleen jo pöydän kulmalla tulossa. Mutta ei se ottanutkaan yliotetta. Se oli vain tunteiden terveellä tavalla esille nousevaa näyttäytymistä. Meille vastuuvalmentajille se oli mitä parasta palautetta siitä, että on puhuttava oikealla kiellä ja yksikin puhe riittää. Tiede ja käytäntö, yritysslangi ja vapaaehtoismaailma, sepä se. Infoähkystä ei ole mitään hyötyä. Tuloksena ovat henkiset ilmavaivat. Mutta niitä kun hyvässä hengessä ja sopivalla tai sopimattomallakin huumorilla voi puhaltaa. Saatiinpa kurssijohtaja Marikakin tekemään aaltoja ja huutamaan ”… ihanaa, ihanaa…hallelujaa-hallelujaa…merkki, merkki!...”. Merkki siitä, että samalla kehittymismatkalla olemme ja sen tuloksena teemme työtä sydämellä sydämille.    

Entä sitten jatkoajatukset?

Ohjelmamme on mahdollista toteuttaa sisältöä karsimatta ja tavoitteista tinkimättä myös kevyemmällä tavalla. Tuutoreitten valmennus voidaan hoitaa yhdellä istumalla kertaa esimerkiksi kahden päivän mittaisena. Siinä koko paketti käydään kerralla, jolloin pystytään välttämään monien esille tuomaa asioiden turhaa toistoa ja kertaamista. Samalla olisi mahdollista kehittää ja vahvistaa yhteisömme yhteistä kieltä käsitesekamelskan sijaan.

Kun tuutoreilla on jo alussa kokonaisuus käsissään, voidaan yhdistyskohtaiset jaksot hoitaa kevyemmällä teoretisoinnilla. Silloin pystytään paneutumaan jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa yhdistysten omiin käytännön asioihin ilman turhaa teoretisointia. Ja kun tämä tahdistetaan yhdistysten vuodenkiertoon, vielä tuloksekkaampaa se olisi.  

Nyt toteutettuna ohjelma edellytti osallistujilta melkoista rahankäyttöä ja matkustelua – toki ilman RAY:ltä saatua tukea emme olisi pystyneet valmennusta toteuttamaankaan. Jatkossa valmennus voitaneen järjestää pienemmällä rahalla lähialueperiaatteen mukaan: hoidetaan asia pienemmissä piireissä, vähemmillä matkusteluilla ja omin tai sponsorieväin mutta keskinäistä yhteyttä pitäen.

Yhteydenpito! Siinäpä se. Ne asiat on saatava ehdottomasti ensimmäisinä kuntoon. Keskustelujen perusteella voi sanoa, että kaikissa yhdistyksissä asia on mitä suurin haaste. Sydänliittoakaan unohtamatta.

Voi sanoa, ettei tämä matka ei ole ollut kevyt meille kenellekään. Luistoa ja pitoa on ollut laduillaan hiihtäneillä. Mutta olemmepa poikenneet umpihangissakin – puuterilumi oli kahlattavan upottavaa, hankikannossa oli mukava lasketella ja nouseskellakin. Mikäli ei laduiltaan poikkea, ei uusia elämyksiä koe. Umpihangessa voimme mennä minne haluamme – ainakin melkein. Mutta samalla teemme kuitenkin niitä latuja, joille jotkut jäävät lipsuttelemaan. Oli se Hellaakoski näkeväinen mies!

Yhteinen matka tähän hetkeen on ollut muutaman vuoden mittainen, upea ja antoisa kokemus. Uusia ajatuksia, uusia haasteita ja ratkaisuja. Ja ennen kaikkea uusia ihmisiä ja ystäviä.  Aaro, Marika ja Reijo! Meillähän työ on vielä kesken ja viemme sen kunniakkaaseen loppuun ennen uusien seikkailujen alkua. Mutta jo tässä vaiheessa voin sanoa olevani onnellinen, että meidän jokaisen vanhat latumme kohtasivat ja päädyimme tarpomaan umpihankeen uuden asian kanssa. Siellä sitä vaan setvittiin, selvittiin ja aukaistiin uutta latua.

Ja te hieno tuutorijoukko, ryhmänä ja yksilöinä! Jaksakaa edelleen olla tulenkantajina ja yhteisömme vahvistajina. Olette hyviä, sydämellä sydämille tekeviä ihmisiä ja persoonia, joihin ollut hieno tutustua. Jatkamme edelleen yhdessä.

Kyllä se kannatti!

Jyrki, toinen vastuuvalmentaja

(Kuva Rauno Pohjonen)

Ihan vapaaehtoisesti ja muut filkkatärpit

Sydän 2014 -tapahtumassa sai ensi-iltansa Liekki-hankkeen Ihan vapaaehtoisesti -lyhytelokuva, joka sopii kaikkien sydänyhdistysten käyttöön. Filmissä vapaaehtoiset kertovat mitä vertaistuki heille merkitsee.

Tänä syksynä on tullut myös muita mielenkiintoisia elokuvia ja on niitä ennestäänkin jo olemassa jonkin verran. Tutustu alla olevaan tarjontaa ja käytä osana paikallisen yhdistystoiminnan aktivoimista:


Ihan vapaaehtoisesti, 2014
-Liekki-hankkeen tuottama lyhytelokuva vertaistuesta. Oman tarinansa kertovat kuusi vapaaehtoista,

Perintö, 2013
-Liekki-hankkeen yhteistyössä Laajasalon Opiston kanssa tuottama lyhytelokuva sydänyhdistystoiminnasta kolmen sukupolven silmin.

Elvytys - Käy käsiksi, uskalla auttaa, 2014
-Suomen Sydänliiton tuottama tietoisku elvytyksestä, mukana myös Fredi

Tule Sydänystäväksi, 2013
-Suomen Sydänliiton tuottama tietoisku jäsenhankinnan tueksi

Lisää löydät laittamalla Youtubeen hakusanan Sydänliitto.

Syksy täynnä tapahtumia

Hki-Uusimaan tuutorpari Marika ja Sirpa

Syksy on täällä. Juhlallinen avaus kaudelle koettiin Finlandia-talossa, jossa järjestettiin Sydän 2014 -tapahtuma 27.9. Kävijöitä tapahtumamme keräsi liki 4000, johon olemme hyvin tyytyväisiä. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan sydänpiirit ja sydänyhdistykset. Suurin kiitos kuuluu ennen kaikkea upeille vapaaehtoisillemme, joita ilman tapahtuma olisi ollut mahdoton toteuttaa.

Liekki-hanke päättyy joulukuun lopussa. Marraskuun 22. päivä järjestettävässä seminaarissa pääsemme jakamaan kokemuksiamme kuluneen vuoden Hyvä! Sydänyhdistys -valmennuksesta. Vuorovaikutteinen ja osallistava tapahtuma järjestetään Karjatalossa ja mukaan mahtuu yhä sydänyhdistysten ihmisiä. ja muutakin järjestöväkeä  Joulukuussa saamme materiaalipaketoinnit valmiiksi ja silloin Hyvä! Sydänyhdistys -sivustolta löytyy materiaalia erilaisiin yhdistysten kehittämistarpeisiin niin tuutorjohtoiseen kuin itsenäiseen työskentelyyn.

Messuväkeä

Liekki-hanke järjestää sydänyhdistyksille syksyllä seuraavat maksuttomat koulutukset, joihin voi yhä ilmoittautua:


4.11. Google-työkaluin sujuvampaan yhdistystoimintaan

Oltermannintie 8

​Tervetuloa kuulemaan kuinka yhdistys voi hyödyntää googlen työkaluja toiminnassaan.
Asiantuntija ja Hyvä! Sydänyhdistys –valmentaja Reijo Perkiömäki opastaa meitä kertoen, esimerkein ja harjoituksin.

16.00 Kahvitarjoilu

16.30-20 Työskentelyä Oltermannin auditoriossa


10.11 Työnohjaus –Kuinka minä voisin hyötyä siitä sydänyhdistystoiminnassa?
Oltermannintie 8

DI, KTM, NLP Master Seija Lappalainen saapuu pitämään esittelyillan aiheesta. Osana tilaisuutta halukkailla on mahdollisuus ryhmäytyä ja sopia ryhmämallisesta työnohjauksesta. Tarkoitus olisi aloittaa jo tämän vuoden puolella ja jatkaa ensi vuoden ajan. Työnohjaus on osa Seijan  RatKes työnohjaaja –koulutusta.  Voit lukea työnohjaajien yhdistyksen sivuilta siitä mitä työnohjaus on: http://www.suomentyonohjaajat.fi/tyonohjaus/

16.30 Kahvitarjoilu
17-18  Työnohjaus, ratkaisukeskeisyys. Mitä ne ovat, mitä eivät?
18-19  Demonstraatio, ryhmäharjoituksia
19 Keskustelua, ohjausta, ryhmäytyminen
20 Tilaisuus päättyy

Tilaisuus ja sitä mahdollisesti seuraava ryhmämallinen työnohjaus on sydänyhdistysten toimijoille maksuton.

Tule kuulemaan tästä hienosta  mahdollisuudesta, tarjoamme myös kahvit!

Huom. Välitäthän viestin myös yhdistyksesi kerhojen ja vertaisryhmien vetäjille!


Sokerina pohjan pidämme Liekki loistaa -vapaaehtoisten kiitosjuhlan 5.12.


Seminaariin ja koulutuksiin ilmoittautumiset: marika.rosenborg(at)sydanliitto.fi tai puh. 045 6362519

Ihan vapaaehtoisesti -lyhytelokuva vertaistuesta ensi-illassa Finlandia-talossa

Lisää kuvateksti

Helsingin ja Uudenmaan sydänpiirit järjestävät yhteisvoimin sydänyhdistystensä kanssa Sydän 2014-tapahtuman Finlandia-talossa 27.9. Tilaisuudessa voi tutustua sydämen hyvinvointiin vaikuttaviin asioihin ja kuulla asiantuntijaluentoja.  Messuilla nähdään myös Liekki-hankkeen vertaistukea käsittelevä "Ihan vapaaehtoisesti" -elokuva, jonka on pro bono -tuotantona ¨toteuttanut Markkinointiosakeyhtiö I2. Elokuvassa kuusi henkilöä kertoo oman sydämensä tarinan ja kokemukset siitä, mitä vertaistuki parhaimmillaan voi ihmiselle antaa.

Filmin käsikirjoituksesta ja toimituksesta vastaa Liekki-hankkeen projektipäällikkö Marika Rosenborg. Paikan päällä Finlandia-talossa ovat lauantaina aamupäivällä myös filmillä esiintyvät henkilöt Vesa Kurikka, Tytti Lindqvist, Urpo Loukkola, Heimo Ojanen, Arja Toivola ja Niina Wunsch.

Lisätietoja messuista saa esimerkiksi Helsingin Sydänpiirin verkkosivuilta ja Facebookista.

Vuosi alkaa syksystä

Lomat on vietetty ja syksy on saapunut.  Viimeiset modulit ovat käynnissä ympäri maan. Sisältönä strategiasuunnittelun ja vapaaehtoisjohtamisen kertaus sekä lopputyön ohjeistaminen mukana oleville paikallisyhdistyksille. Marraskuun 22. päivä kokoonnutaan yhdessä Helsinkiin Karjalataloon jakamaan kokemuksia. Seminaariin ovat tervetulleita kaikki halukkaat. Ohjelma päivittyy ensi viikolla tarkemmin Helsingin Sydänpiirin sivuille. Seminaariin voi jo ilmoittautua Marika Rosenborgille osoitteeseen marika.rosenborg@sydanliitto.fi tai puh. 045 6362519.

Ennen päätösseminaaria yhdistykset ja yhdistykset jatkavat yhteistä työskentelyä tarvittaessa. Tuutorit siis tukevat yhdistyksiä lopputöiden kanssa yhdessä sopimillaan tavoilla.

Ensimmäinen puolivuotinen on mennyt värikkäissä merkeissä upean sydänväen kanssa. Tämä hanke on ollut innoittava ja palkitseva. Haastavakin. Selvää on, että meillä on vaikuttava vapaaehtoistoimijajoukko sydänyhdistyksissämme. Vahva toiveemme on, että valmennukselle löytyisivät resurssit tulevinakin vuosina. Yhdistystoiminta tarvitsee myös ammatillista järjestöllistä tukea ja sparrausta. Kohtaamispaikkoja ilman on yhdistystoimintaa vaikeaa kehittää. Kysymys on ennen kaikkea kasvokkainkohtaamisesta ja kokemusten jakamisesta. Yhdessä oppimisesta ja ilosta.  Liekki-hankkeen tunnelmia vuoden varrelta voi käydä katsomassa vaikka kuvakoosteemme kautta (musiikki Juha Takanen).

Marika Rosenborg

Ihan liekeissä ollaan

Ihan liekeissä ollaan vieläkin, vaikka valmennuksen toisesta osiosta on jo kulunut kolmen viikon verran. Ihanan, positiivisen ja kannustavan tutorimme Päivin johdolla olemme mukavasti päässeet tutuiksi ja ensiarvioinnin jälkeen vapautuneet vaihtamaan kokemuksia ja tuottamaan ideoita runsain mitoin. Meidän ryhmämme koostuu Leppävirran Sydänyhdistyksestä joka kuuluu Pohjois-Savon Sydänpiiriin sekä Pieksämäen Seudun Sydänyhdistyksestä jonka ”koti” on Keski-Suomen Sydänpiirissä. Tämä kahden eri alueen yhdistelmä on osoittautunut varsin toimivaksi. Paitsi että jokaisella yhdistyksellä on omat toimintakulttuurinsa, sellaiset on myös jokaisella piirillä. Niinpä vaikka tässä vaiheessa mukana on vain kaksi yhdistystä ja seitsemän henkilöä, on myös kaksi piiriä joten meillä on paljon annettavana yhteiseen idea-arkkuun ja reittivaihtoehtoja Päivin kuvailemalle purjehdukselle.

 

Se, että yhdistyksinä emme olleet aikaisemmin tavanneet, ei kuitenkaan lainkaan hidastanut ryhmäytymistämme. Hieno ja miellyttävä sattuma oli, että Leppävirran Ulla ja Pieksämäen Mari olivat aikoinaan samassa työpaikassa Pieksämäellä ja myöhemmin kumpikin eriytyneet diabetes- ja sydänpotilaiden ohjaukseen omilla paikkakunnillaan Ullan muutettua Leppävirralle. Varsin nopeasti tutustuimme keskenämme kaikki muutkin ja kokemusten vaihto ja järjestötyöhön liittyvien ongelmien ja mahdollisten epäonnistumistenkin pohtiminen ja analysointi oli helppoa. Helppoa ehkä osittain siksi, että mahdollista kilpailuhenkeä ei päässyt syntymään, koska emme kuulu samaan piiriin – ei tarvinnut ”esittää”.

Valmennuksen ehkä merkittävintä antia on kuitenkin se, että meidät on kotitehtävien avulla pantu tarkastelemaan, analysoimaan ja arvioimaan – toivottavasti objektiivisesti - itseämme ja omaa toimintaamme ja löytämään sitä kautta kehittämistarpeitamme, tai vahvistamaan omia käsityksiämme niistä. Suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus tulee aiempaa enemmän ohjaamaan tulevaisuuttamme yhdistyksenä. Hienoa on myös että naapuriyhdistyksen tekemät kysymykset (miten olette hoitaneet tämän tai tuon tahi missä määrin teillä on sitä tai tätä toimintaa) tuovat päivänvaloon aivan meille uusia tai vähälle huomiolle jääneitä juttuja: ups – eipä ole tullut mieleen…Kesäksi saatiin kotitehtäväksi haaste pohtia johtajuutta.

Pieksämäen omat kysymykset valmennuksen alussa muotoiltiin jotenkin näin:

Mitä tavoittelemme?

1. Vertaistukitoimintaa työikäisille – uusien nuorempien tukihenkilöiden JA jäsenten tavoittaminen tärkeää
2. Sellaisen toiminnan kehittämistä, joka saa ”tavallisen” kansalaisen kiinnostumaan – huvi ja hyöty samaan pakettiin kiinnostavasti. Mitä yhteistä hyvää saamme aikaan toiminnallamme?
3. Tehokas ja toimiva tiedottaminen tapahtumista paikallisesti – keinoja näkyvyyden lisäämiseksi

Mielenkiinnolla odotamme syksyistä tapaamista Kuopiossa kahden uuden yhdistyksen kanssa.

Kuvat

1. Liekkistartti: Ensimmäinen tapaaminen 28.2.14, vasemmalta tutorimme Päivi Halonen, Pieksämäen sydänyhdistyksen rahastonhoitaja ja varapj Raili Väänänen, Leppävirralta Päivi Tanninen, P:mäen yhdistyksen Seija Mäenpää pj Mari Tamminen. Huom. pieni varautuneisuus osallistujien ilmeissä.

2. Toinen tapaaminen 9.5.
Raija Taavitsainen, Raili Väänänen ja Seija Mäenpää Pieksämäeltä ja Päivi Tanninen Leppävirralta nyt jo vapautuneempina.

3. Toisen tapaamisen iltapäivänä taukojumppaa patsasleikin merkeissä:  Vasemmalta Raili, Mari ja Tannisen Päivi, keskellä tutorimme, selin Raija ja päällepäsmärinä Ulla.
(Teksti ja kuvat: Mari Tamminen, Pieksämäen Seudun Sydänyhdistys)

 

 

Heippa vaan kaikille Tuutoreille täältä pohjoisen suunnalta !

Ensimmäistä modulia suunnitellessa tuntui, että minun taidot ei ehkä riitä tämän  Hyvä-Sydänyhdistys koulutuksen loppuun saattamiseen. Jännitystä riitti, olenko haukannut liian ison palan ja voisinko onnistua välittämään koulutuksessa saamia oppeja?  Ensimmäinen moduuli sujui mielestäni kohtalaisesti, olimme saaneet Kalajoen Rantakallaan vieraaksemme Sydänväkeä pohjoisen (eteläisen) alueelta yllättävän ison porukan. Mukana olivat Kainuun sydän-yhdistys, Oulun Sydänyhdistys, Ylivieskan Sydänyhdistys, Reisjärven Sydänyhdistys ,Kokkolan Sydänyhdistys, Nivalan Sydänyhdistys. Myös piirien toiminnan johtajat olivat ottaneet haasteen vastaan. Kaikkiaan meitä oli koulutuksessa kahdeksantoista innokasta osallistujaa, minä ja Tatu mukaan lukien tuutorien ominaisuudessa. Koulutus päivät onnistuivat mielestäni kohtalaisesti, palautteen perusteella voimme suunnata katsettamme seuraavien modulien valmisteluun.
Erkki Uusitalo, Nivala

Matkalla on hyvä olla

Otsikkoni olisi voinut olla myös "Uusia ajattelun tuulia" tai jotain sen suuntaista.
Ensimmäisen moduulin jälkeen kehittelin ajatusta "Yhdistyslaivasta". Paikallinen sydänyhdistys on kuin laiva ja hallitus sen miehistö, puheenjohtaja kipparina. Jäsenistö on matkustajina ja he voivat joskus myös osallistua laivan hommiin. Liiton ja piirin strategiat / tavoitteet toimivat reimarimerkkeinä ja majakoina matkaa tehtäessä. Lisäarvoa matkan tekoon tuottavat erilaiset yhteistyötahot ja -kumppanit.

Me tutorit toimimme tämän miehistön kouluttajina, oppaina, ajatusten ja tunteiden herättelijöinä ja välillä myös kanssakulkijoina. Saamme tähän tärkeään tehtävään ohjausta ja opastusta ihanilta koutseiltamme Marikalta, Aarolta, Jyrkiltä ja Reijolta. He voivat vaikka edustaa tässä laivavertauksessa "varustamo-näkökulmaa" eli tiedolla, taidolla, tunteella ja asenteella turvallista matkantekoa toinen toisiimme luottaen:)

Pidin viime perjantaina kakkos-moduulin ja koimme sen porukalla antoisaksi ja onnistuneeksi. Tampereen tutor-tapaaminen antoi meille hyvät "eväät" toteuttaa kokonaisuus.
Ensimmäisen moduulin jälkeen ainakin itselleni heräsi paljon kysymyksiä ja koin, että Tampereella sain niihin vastauksia. Oli jotenkin selkeämpi fiilis mennä pitämään kakkos-osiota ja tässä osaltaan auttoi myöskin se, että valmennukseen osallistujat ja heidän tavoitteensa olivat jo tulleet tutuiksi.

Valmistautuminen oli minusta helpompaa ja asiaa auttoi vielä tosi paljon Tampereen tapaamisen iltapäivällä käyty katsaus tulevaan eli Moduuli-kolmoseen ja siihen päämäärään, joka tällä valmennuksella on. Tavoitehan on, että viimeistään syksyllä mukana olevat yhdistykset alkavat työstää omaa johtamisen työkaluaan eli strategiaprosessiaan. On tärkeää, että me tutorit olemme itse tästä innostuneita ja voimme omalta osaltamme auttaa mukana olevia yhdistyksiä kohti konkreettista hallitustyöskentelyn ja toiminnan uudistamista siltä osin, kun he kokevat siihen tarvetta.

On erittäin merkityksellistä, että annamme oman osaamisemme yhdistysten käyttöön heidän ehdoillaan ja samalla voimme myös herätellä tarvittaessa uusia ajatuksia. Olen kokenut aidon innostuksen ja kiinnostuksen moduulien yhteydessä ja tehdyt välityöt ovat rakentaneet tulevaa. Ensin paneuduttiin olemassa olevaan tilanteeseen yhdistyksissä hallituksen ja toiminnan näkökulmasta. Nyt kakkos-moduulissa pohdimme johtajuutta syvemmin, kokonaisuuksien hallintaa ja asioiden aikaansaamista sekä motivointia ja palkitsemista.

Nämä yhdessä ovat hyviä työkaluja kolmanteen tapaamiseen ja konkreettiseen strategiatyöhön syksyllä. Näin mukana olevat yhdistykset voivat itse määritellä sen tason ja laajuuden, jolla he tässä vaiheessa lähtevät kehitystyöhön. Joku haluaa pysähtyä välisatamissa ja kulkea vain pienen matkan kerrallaan. Joku toinen laiva miehistöineen haluaa jo pidemmälle matkalle ja tekee suunnitelmat ja varaa resurssit sen mukaan.

Uskon selkeään reititykseen ja kun katsomme kaikilla tasoilla samaan suuntaan, on matkanteko turvallista ja onnen hetkiä mukanaan tuovaa olipa matkatavoite tällä hetkellä lyhyempi tai pidempi. Ajan myötä myös nyt lyhempiä matkoja tekevät yhdistyslaivat rohkaistuvat varmasti kokemuksen myötä myös pidemmille matkoille.

Teksti: Päivi Halonen, tuutori, Itä-Suomi

Ihmiset ovat vapaaehtoistoiminnan ydin

”Tärkeämpää on tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, ei se mitä osaa.” Suunnilleen näin totesi Aaro Järvelä vapaaehtoisjohtajan taidoista, kun kysyin Liekki-hankkeen ohjausryhmässä mikä on Liekin onnistumisen salaisuus. Useissa kohdin keskusteluissamme oli noussut esille oikeiden ihmisten tunteminen. Oli löytynyt oikeat ihmiset, Jyrki ja Reijo, tekemään materiaalia ja  kouluttamaan. Sitten oli onnistuttu löytämään tuutorit sydänalueilta ja lopuksi vielä innokkaat sydänyhdistykset osallistumaan koulutuksiin. Kaikki on kiinni ihmisistä, että onnistutaan löytämään sopivat, innostuneet toimijat. ”Hei, tarvitsisimme juuri sinua auttamaan tässä, sinulla kun on kokemusta...” Tämä sai minut miettimään, miten tärkeää yhdistystoiminnassa on tuntea paljon erilaisia ihmisiä.  Tällöin tietää ketä voi kysyä mukaan tapahtuman järjestelyyn, jäsenillan kahvinkeittoon tai kertomaan yleisölle terveellisistä elämäntavoista. Hallitus ja puheenjohtaja voivat moninkertaistaa toimintakykynsä, kun he osaavat vetää oikeaa ihmistä hihasta. Kun pyytää ihmisiä mukaan, ihmiset tulevat tutuiksi toistensa ja yhdistystoiminnan kanssa. Kokemusta kertyy useammalle. Sieltä kasvaa vähitellen mukaan uusia toimijoita vastuutehtäviin.

Istuta uusi taimi joka tapaamisessa

Ihmisverkostojen kasvattamiseen tuli tämä neuvo eräältä vapaaehtoistoiminnan kouluttajalta. Joka tilaisuudessa tutustu jonkun uuden ihmisen kanssa. Juttele mikä häntä kiinnostaa ja kun aika on sopiva, niin pyydä mukaan. Ensin vaikka käymään Liekki-kahvilassa, sitten jo ehkä auttamaan sen järjestelyissä.

Ihmiset ovat vapaaehtoistoiminnan sydän, joka pumppaa elämää yhdistystoimintaan. Siksi ihmisiin, tutustumiseen ja verkostoitumiseen kannattaa käyttää aikaa. Kenet voisin pyytää mukaan? Kenelle juuri tämä mahdollisuus täyttäisi puuttuvan palan elämässä? Kenen kehittymistä vapaaehtoistoimijaksi voisin tänään tukea?

Lari Karreinen

Liekki-hankkeen koulutusryhmän jäsen, vapaaehtoisjohtamisen valmentaja
lari (at ) karreinen.org

Lapin Modulissa tehtiin vaikeasta kiinnostavaa

Viikonloppuna kehitettiin sydänyhdistyksiä Ranualla Pohjois-Suomen aluepäivien yhteydessä. Gulo Gulon matkailukeskuksessa ehdittiin myös ihastella eläinpuistoa ja vaihtaa kokemuksia hyvän ruoan ääressä. Sydänliitosta paikalla oli vieraana järjestöjohtaja Timo Ruoko ja Helsingin Sydänpiiristä Liekki-hankkeen projektipäällikkö Marika Rosenborg.



Timo Ruoko kuunteli pohjoisen uutisia herkällä korvalla

Tuutorit, Sydänliiton liittohallituksen ensimmäinen varapuheenjohtaja Kerttu Oikarinen ja Tornion Sydänyhdistyksen puheenjohtaja Hilkka Rantamölö suoriutuivat kakkosmodulin vedosta loistavasti. Valmennuspari oli valinnut kattavasta materiaalista heitä inspiroivimmat sisällöt ja toimintaympäristöön sopivimmat tehtävät. Myös ryhmäytymiseen panostettiin. Apuna käytettiin Resurssikeskuksen tunnelmakortteja.

Suuri osa tehtävistä tehtiin paritöinä, isossa ryhmässä keskusteltiin yleisemmin. Toimintaympäristäanalyysi puhututti ja sen analysointiin liitettiin monipuolisesti Lapin alueella käynnissä olevia kehityshankkeita. Kerttu oli koonnut yhdistyksille mukaan vaikuttavan taustaaineiston seuraavien kuukausien kotitehtävien taustaksi. Mukaan lähti vanha kunnon swot-analyysi hallituksille vietäväksi sekä yksi vapaaehtoinen tehtävä.

Pohjoinen tuutoriparimme osasi siis hienosti soveltaa Tampereen tuutorikouolutuksen aineistoa oman väkensä käyttöön, vähemmän on enemmän todettiin toimivaksi näkökulmaksi ja yhdistyksen ihmiset lähtivät tyytyväisenä koulutuksesta. Palautteita ei vielä ehditty käydä läpi, mutta toivotaan että saadaan niistäkin tänne pian yhteenveto. Nyt kuitenkin vietetään pääsiäistä välissä hyvän ruoan, seuran ja ulkoilun parissa.


Illalla viihdyttiin yhdessä

 

 

 

                                                                                                      Eläinpuistotunnelmia

Yhdistystoiminta on tunteen asia

Tuutoritapaaminen järjestettiin Tampereella kolme viikkoa sitten. Tarkoituksena oli käydä läpi toisen modulin kokonaisuus ja vaihtaa ajatuksia ensimmäisestä. Päivälle oli suuret odotukset, oli upeaa että kaikki tuutorit olivat paikalla. Aamupäivä käytiin läpi kokemuksia Learning Cafe –menetelmällä. Iltapäivällä mentiin yhdistysvalmennuksen seuraavaan osioon, sekä hypättiin loppumetreillä vielä kolmanteenkin, joka taisi olla meiltä päivän suunnittelijoilta virhe kokonaisuuden hallinnan kannalta. Myös päivän hallittu päätös ja yhteenveto jäi tekemättä. Asiaan vaikuttivat monet, nyt jälkikäteen kirkastuneet asiat, joita hyödynnämme suunnittelussa seuraavaa kertaa varten.



Reijo Perkiömäki, Hilkka Rantamölö ja Satu Kuningas

Palautteissa korostui voimakkaaksi kaksi puolta, osa pitää tuutorikoulutusta huiman hyvänä ja korkeatasoisena, osa kokee asian vaikeaksi ja liian haastavaksi ja kolmannes liikkuu näiden välillä. Osaksi tämä johtuu ryhmän heterogeenisestä koulutustaustasta, osaksi ihan siitä mitä kokemuksia tuutoreilla on omasta sydänyhdistyksestään ja toimintaympäristöstä ja mitkä asiat he kokevat tärkeimmiksi. Suomessa on 237 sydänyhdistystä ja niiden välillä on huimia eroja niin vahvuuksissa kuin heikouksissakin.  Tämä on iso haaste vastuuvalmentajille, jotka ovat hyödyntäneet saatua palautetta viime viikkojen ajan ja työstäneet materiaalia tuutoreiden käyttöön. Tähän mennessä kukaan ei ole ilmoittautunut hyppäävänsä kuitenkaan pois kelkasta, se on huippujuttu ja kertoo myös siitä kuinka tuutorimme ovat sisäistäneet sen että valmennus on prosessi ja kaikki nyt keräämämme tieto hyödyntää moninkertaisesti myös yhteistä tulevaisuuttaamme.

Hilkka Rantamölö, aurinkoinen tuutori Lapista

Yhdistystoiminta on tunteen asia. Vaikka osallistumasta kuinka perusteltaisiin järkisyillä, on tosiasia ettei kukaan anna vapaa-aikaansa vain järkeen perustuen. Kun luemme saatuja palautteita sydämellä, annamme samalla tunteille eli ihmisen henkilökohtaiselle kokemukselle tilaa. Ihminen, joka kokee tulleensa nähdyksi toimissaan ja toiveissaan tekee ilolla tehtäväänsä. Tuutorit, arvostamme huimasti rohkeuttanne kertoa suoraan mitä ajattelette. Ilman sitä emme kehittyisi tässä tärkeässä tehtävässä.

 

Neljännes vuodesta on nyt takana, tässä vaiheessa on hyvä pysäkki kiittää jokaista teitä henkilökohtaisesti, olkaa hyvä:

Kiitos Päivi kun olet niin kannustava ja positiivinen!

Kiitos Heli, kun tuot vahvaa järjestöosaamista toiminnanjohtajan roolissa hankkeeseemme!

Kiitos Pauli, kun uutterasti olet valmis joustamaan ja antamaan vierihoitoa yhdistyksille!

Kiitos Kaija-Leena kun tuot näkemyksesi selkeästi ja kauniisti esille!

Kiitos Satu kun lähdit rohkeasti mukaan, vaikka toimintaympäristö oli sinulle uusi!

Kiitos Riitta kun olet niin kiitollinen ja ystävällinen!

Kiitos Kerttu kun vahvistat joukkoamme vahvalla näkemykselläsi ja kannustavalla otteellasi!

Kiitos Raimo kun osaat soveltaa ja kehittää vaikeista asioista helpompia!

Kiitos Tatu kun annat suoraa palautetta!

Kiitos Hilkka, kun pidät Lapin väen puolia ja viet Liekin viestiä pohjoiseen!

Kiitos Sirpa kun annat pedagogisen osaamisesi ja ilosi hankkeen käyttöön!

Kiitos Pasi kun tuot moniosaajan taitosi mukaan ryhmään!

Kiitos Laura kun uskalsit hypätä lennossa mukaan tiimiin!

Kiitos Erkki kun omalla hiljaisella tavallasi olet ryhmässä vahvasti läsnä!

Lopuksi: Kiitos Jyrki kun aineiston isänä olet luonut pohjan tälle kaikelle, kiitos Reijo kun tuot upean verkko-osaamisesi sydänyhteisön käyttöön ja kiitos Aaro, jonka visiosta koko hanke sai alkunsa! 

Tuutoreiden kokemusvaihtoa ja toiseen moduliin valmistautumista

Pauli Iso-Pahkala, Satu Kuningas ja Heli Heimala

Lauantaina pidettiin Tampereella Hyvä! Sydänyhdistys -tuutorien tapaaminen Hämeenmaan Sydänpiirin tiloissa. Paljon kiitoksia lainasta hämäläisille.

 Kokemuksia jaettiin pienryhmissä ja isolla porukalla. Ilmassa oli intoa, hämmennystä, toivoa ja paljon kysymyksiä. Kaikki saapuivat paikalle, joka oli ensimmäinen hyvä merkki. Yhteistä uskoa löytyi siihen että oikealla tiellä ollaan. Sisältöjen materiaalit koettiin osittain kuitenkin liian haastaviksi. Yhteisellä päätöksellä yksinkertaistetaan seuraavaa modulia varten  työkaluja, joita yhdistysvalmennuksissa käytetään.

Yhdistyksiltä kerätty palaute lämmitti, on hienoa että idea yhteisestä prosessista on kirkastunut: vastuuvalmentajat, tuutorit ja yhdistykset ovat kaikki yhdessä oppimassa. Autoritaarinen kouluttaja-koulutettava -aika on ohi.

Kakkosmodulit järjestetään vielä ennen kesää ja tuutorit kokoontuvat seuraavan kerran Jyväskylään 18.5. klo 10-17. Kuulumisia kuitenkin löytää sitä ennen jo täältä.


Tulossa Hyvä! Sydänyhdistys -sivustolle huhtikuun loppuun mennessä
-Yhdistyspalauteyhteenveto
-Pelkistetty valmennusmateriaali yhdistysten omatoimiseen käyttöön
-Facebook-koulutus halukkaille sydänyhdistyksille 9.4. Helsingissä, tiedustelut avoimista paikoista Marika Rosenborgilta, puh. 045 6362519. Koulutus on ilmainen ja kahvit tarjotaan.





Aaro Järvelä ja Marika Rosenborg
 

 

Terkkuja Keski-Suomesta!

Raimo innostaa kuulijoita

Alkuaan oli tarkoitus järjestää 3 tutorin voimin valmennustilaisuudet Keskisen alueen kuudelle valmennukseen mukaan lähteneelle yhdistykselle yhdessä. Neuvonpidon jälkeen suunnitelmasta luovuttiin osin pitkien matkojen ja osin kustannussyistä. Pohjanmaan Moduli I:n valmennustilaisuus pidettiin Seinäjoella ja Keski-Suomen Karstulassa.  Nyt Karstulassa pidetyn tilaisuuden jälkeen voin todeta, että ratkaisu jakaa tilaisuudet oli todella oikeaan osunut.

Keski-Suomen valmennus pidettiin 8.3.2014 ”Kopesten” kotimaisemissa ja siihen osallistuivat Jyväskylän, Karstulan ja Keuruun sydänyhdistysten edustajat. Salme oli järjestänyt meille oivat kokoustilat Karstulan kunnantalolta. Alkuesittelyssä todettiin monella osallistujalla olevan yhteyksiä Karstulaan. Oli synnytty, käyty koulua, riiuulla – tansseissa ja olipa joku ollut paimenenakin. Tässäkö syy siihen, että vaikka osa porukasta tapasi toisensa ensimmäistä kertaa, alusta lähtien ilmapiiri oli välitön ja keskusteleva. Siis oivat lähtökohdat valmennukselle.

Karstulassa kehitettiin sydänyhdistyksiä yhdessä

 

Löysimme porukalla paljon haasteita, joita olimme kokeneet yhdistystyössä. Pyrimme kartoittamaan ne asiat, jotka toimivat ja viimeksi, mutta ei vähäisempänä – mitä parasta erityisesti sydäntyössä. Esille tulleisiin asioihin osin paneuduttiin päivän aikana Jyrkin ja Reijon tekemien loistavien diojen pohjalta. Välillä kävimme pienen kävelylenkin päässä ruokailemassa Irene ja Konsta Heinon säätiön omistamassa rakennuksessa sijaitsevassa ravintolassa. Samalla tutustuimme samaisen rakennuksen toisessa kerroksessa olevissa tiloissa, joissa paikallisille yhdistyksille mm. sydänyhdistys on entisiin hotellin majoitustiloihin järjestetty lähes ilmaiset niin kokoontumis- kuin toimistotilat. Todella mainio ratkaisu.

 

Päivän aikana tuli paljon kysymyksiä, vastauksia osallistujat palautteiden perusteella odottivat varmasti enemmän. Toivottavasti viimeistään vuoden loppupuolella, osataan vastata ja saadaan konkreettisia malleja toiminnan eteenpäin viemiseksi.

 

Ennen kotimatkaa tutustuimme kunnantalon alakerrassa olevaan näyttelyyn, jossa oli  kierrätysmateriaaleista valmistettuja teoksia. Innokkaana kotimatkalle ja paljon odotuksia on olemassa seuraavalle kokoontumiselle 10.5.2014 Jyväskylässä.

 

terv. tuutori Rami

Teksti: Raimo Peltovuori
Kuvat: Raimo Peltovuori ja Tapani Kalenius

 

 

 

 

 

 

Kun sinä onnistut, minäkin onnistun

"Haluan kehittää..." "Me oomma ajatellu..." .."kaverin kans" ... "innostus" ... "aktiivisuus"...



Etelä-Pohjanmaan Sydänpiirissä oli tiivis tunnelma.

Nämä kommentit aloittivat keskisen alueen Hyvä! Sydänyhdistysvalmennuksen Seinäjoella. Kysymyksenä esitimme jokaiselle läsnäolevalle osallistujalle tuutor-kollegani Raimon kanssa: "Miksi olet tänään täällä?" Olimme vastauksista erittäin ilahtuneita jo valmennusta käynnistäessä. Sunnuntaina paripäiväisen rupeaman päätyttyä olimme vielä iloisempia.

Alun kommenteista voi havaita mukaan hakeutuneiden yhdistysten asennetta, innostusta ja kehittymishalukkuutta. Juuri tätä olemme myös tuutoreina jakamassa ja kokemassa. Kaiken runsaan aineiston ja informaation keskellä onnistuimme viikonlopun aikana kokemaan sen, mikä mielestämme on vapaaehtoistoiminnassa parasta: Innostusta ja yhdessä tekemisen iloa, joka porukan kasvaessa moninkertaistuu!

Ilona Vieri ahkeroi

Paljon haasteita, useita ratkaisuja sekä monia hyviä käytäntöjä kokosimme yhdessä valmennusviikonlopun kotiinviemisiksi. Jaoimme samankaltaisia kokemuksia ja löysimme yhteisiä tavoitteita. Annoimme ja vastaanotimme palautetta, joista keskeisimpänä tuli esiin se, kuinka antoisaa yhdistyksen kehittäminen nimenomaan vertaisryhmässä on. "Yhteisöllisyys", "vertaiskokemukset", "jaetut mielipiteet" olivat palautteiden parasta antia.

Työpari Raimo ja Kaija-Leena

Kun sinä onnistut, minäkin onnistun. Me onnistuimme sitoutumaan ja innostumaan. Tulkaa muutkin mukaan!

Teksti:Kaija-Leena Kristola, Keskisen alueen tuutori

Kuvat: Raimo Peltovuori, Keskisen alueen tuutori ja Marika Rosenborg

Lauantaina se alkaa!

Projektipäällikkö on iloinen kun pääsee Etelä-Pohjanmaalle.

Hyvä! Sydänyhdistys –valmennuksen ensimmäinen moduli starttaa lauantaina. Ilokseni myös minut on kutsuttu Seinäjoelle paikalle juhlistamaan tapahtumaa. Paikalliset keskisen alueen tuutorit Seinäjoen Seudun Sydänyhdistyksen jäsen Kaija-Leena Kristola ja Jyväskylän Sydänyhdistyksen varapuheenjohtaja Raimo Peltovuori vetävät läpi puolitoistapäiväisen kokonaisuuden johon sisältyy osiot vapaaehtoisuuden johtaminen, innostuminen ja oman sydänyhdistyksen tavoitteen asettaminen. Moduli on rakennettu Etelä-Pohjanmaan Sydänpiirin järjestöpäivän yhteyteen, joten pääsemme tapaamaan muutakin paikallista järjestöväkeä. Se on hyvä, näin pääsemme kertomaan myös  muille, mistä aineisto löytyy yhdistysten omatoimiseen opiskeluun.

Ensi viikolla voit lukea täältä tunnelmia valmennuksestamme. Raikkaita ja kauniita kevättalven päiviä kaikille toivottaen! (Kuva: Raimo Peltovuori)

 

Intoa, epäilystä ja lujaa uskoa

Sydänalueiden tuutorit järjestäytyvät. Myös sydänyhdistyksissä kuhisee. Alkuperäinen suunnitelma kuuden sydänalueen moduleista on uudelleenmuotoutunut. Tällä hetkellä meillä on jo kahdeksan erillistä aluetta. Valmiiksi piirretyt ääriviivat eivät aina tee käytäntöä helpoksi. Sydänyhdistyslähtöisessä työskentelyssä tämä on sallittua.  Jäykkä byrokratia ei palvele ketään silloin kun ihmisiä innostetaan mukaan ja Hyvä! sydänyhdistys –valmennuksen ytimessä on motivoituneisuus ja halu kehittyä yhdessä ja luoda tulevaisuuden sydänyhdistystä.

Projektipäällikön rooli on pitää lankoja kädessä ja suunnitella tulevaisuutta, katsoa että asiat etenevät linjassa ja että ihmiset voivat hyvin.  Täytyy sietää myös epävarmuutta, tunteenpurkauksia ja äkkinäisiä muutoksia. Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää tai kuulostaa. Pintaan pyrkivien turhautuneiden tunteiden alta voi löytyä jo periksi antanut kelkkansa kääntänyt luovuttaja, useimmiten kuitenkin epävarma, rohkaisua kaipaava päivän harmeista vain hetkeksi väsähtänyt tulevaisuuden tekijä. Välillä horjuu luottamus itseenkin, toisinaan taas tuntee ratsastavansa aallonharjalla.

Tunnen kiitollisuutta ja onnistumista kun puhelimeni soi ja tuutorit pyytävät mielipiteitäni ja apuani. Tehtäväni on ollakin lähellä ja pyrkiä toteuttamaan toiveita. Pilottihankeelle on tunnusomaista että suunta voi vaihtua moneenkin otteeseen. Päämäärä kuitenkin pysyy samana. Tavoitteenamme on vahvempi, osaavampi ja yhteisöllisempi sydänjärjestö.

 (MR)

Hyvä! Sydänyhdistys -tuutorit tapasivat toisensa

Tammikuun viimeisenä viikonloppuna Helsinkiin kokoontuivat sydänyhteisön ensimmäiset alueelliset yhdistysvalmentajat, Hyvä! Sydänyhdistys -tuutorit. Tammikuisen pakkassää paukkui ulkona kun kuusitoista yhdistysvalmentajaa jakoivat tietoa keskenään ja oppivat uutta vastuuvalmentajiensa Jyrki Aholan ja Reijo Perkiömäen johdolla. Viikonlopun teemoina olivat tutustuminen ja ensimmäisen valmennusmodulin läpikäynti. Puhuttavaa vapaaehtoisten johtamisesta riitti myös illallispöytään saakka.


Pienryhmissä päästiin asian ytimeen.

Kotiinlähdön koittaessa aineistoa oli kerääntynyt melkoisesti. Yksissä tuumin todettiin ettei kaikkea ole tarkoituskaan käyttää, vaan jokainen voi valita omalle alueelle sopivia kokonaisuuksia omassa modulissaan, oman alueensa mukana olevien sydänyhdistysten tarpeiden mukaisesti. Aineistot ovat ladattavissa projektin sivustolla www.hyva-sydanyhdistys.fi  vapaasti ja näin aineisto on myös valmennuksen ulkopuolella toimivien sydänyhdistysten käytössä.

Projektipäällikkö Marika Rosenborg tähdensi ettei valmennuksesta tule ottaa paineita . Tarkoitus on käyttää omia vahvuuksia ja oppia samalla itsekin. Sydänjärjestöjen liki kuusikymmenvuotisen historian ensimmäinen näin laajasti toteutettu yhdistysvalmennus on upea paikka yhdistää osaamista ja iloa.



Pohjoisen ja etelän tuutorit jakavat osaamistaan.

Seuraavan kerran valmennuksen tuutorit tapaavat toisensa Tampereella 22.3., jolloin kuullaan kuulumiset ensimmäisistä valmennuksista ja valmistaudutaan seuraavaan kokonaisuuteen. Tästä blogista voi käydä silloin lukemassa kuulumisia .Sitä ennen täällä voi tutustua viikottain vaihtuvien kirjoittajien ajatuksiin hankkeestamme ja siihen liittyvistä ajatuksista.
                                                                                                                                                                              
(MR)
Kuvat Raimo Peltovuori

Vain yksi sydän tarvitaan

Tämä vuosi alkoi hyvin. Liekki-hankkeen saama Ray:n jatkorahoitus vuodelle 2014 varmisti sen, että pystymme toteuttamaan valmistelemamme valtakunnallisen Hyvä! Sydänyhdistys –koulutuksen. Tämä on pitkäaikainen haave, joka tulee nyt resurssien mahdollistuessa todeksi ja siitä olemme iloisia. Tutoreiksi on valittu seitsemäntoista upeaa sydänihmistä ja tammikuun viimeisenä viikonloppuna kokoonnumme ensimmäisen kerran yhteen valmistelemaan sydänalueittain järjestettäviä valmennuksia. On mahtava asia, että meillä on nyt tilaisuus toteuttaa valtakunnallinen järjestökoulutus. Rahoituspäätös on samalla myös vahva myönteinen palaute rahoittajalta; me olemme tehneet työmme hyvin.

Olen seitsemäntoista vuoden aikana tavannut sydänjärjestössä monenlaisia ihmisiä, kohdannut erilaisia tarinoita, ollut uskottuna, itkenyt ja nauranut mukana. Se välittömyys ja vilpittömyys jota järjestössämme kohtaa koskettaa joka kerta. Koen työni lahjana ja se antaa minulle suurta iloa. Hyvä! Sydänyhdistys –valmennus innostaa minua uuden työvuoden alkaessa. Samalla se on meille kaikille mahdollisuus tehdä yhteisöämme tunnetummaksi. Parhaimmillaan se auttaa meitä tavoittamaan mukaan toimintaamme myös uusia ihmisiä. Elävä yhdistys kaipaa jotain vanhaa, jotain uutta. Vain yksi sydän tarvitaan, sen jokainen voi lahjoittaa, kuten Juha Takasen Liekki-hankkeen Perintö-elokuvaan säveltämässä laulussa sanotaan.

Marika Rosenborg
projektipäällikkö
Liekki-hanke
(Kuva Piiu Latvala)