Kyllä se kannatti!

Aaro: Lähetkö mukkaan?

Jyrki:  Lähehä mie! Mihin?

Tällainen lyhyt keskustelu käytiin Aaron avaamana Imatralla vuoden 2010 syksyllä. Olin esittelemässä piiripäivillä strategiajohtamisen ajatuksia sovellettuina sydänyhdistyksen toimintaan. Hyppäsin liekin loimotukseen. Marika piti leirinuotiomme tulessa hienosti koko ajan. Ei tainnut kertaakaan mennä hiillokselle asti, lähellekään sitä. Siinä oli meillä Reijon kanssa hyvä lämmitellä, loimotella.  Sen hetken ja Hyvä! Sydänyhdistys – seminaarin 2014  väliin mahtuu paljon, paljon ja sen lisäksi vielä paljonkin. Ei sitä lähtiessä tiennyt kuinka antoisaan hankkeeseen itsensä sitoisi. Kehittämään ja toteuttamaan vapaaehtoisten johtamiseen osuvaa valmentautumismallia – ja siihen vielä sen toteuttaminen vapaaehtoisten kanssa. Seminaariaamuun mennessä oli kertynyt kokemusta ja näkemystä, hiertymiä ja hunajapattejakin. Riemumiellä kaikkea muistellen ja opiksi ottaen. Seuraavassa näkemyksiä ja kokemuksia, varmastikin henkilökohtaisesti valikoituneita ja painottuneita.

Työnjako projektin sisällä muotoutui aiemmin kasaantuneitten ja valmennusprosessin kuluessa kasaantuvien kokemusten kautta. Keskityin enimmäkseen johtamiseen ja strategia-ajatteluun – se on se perisyntini aiemmasta elämästäni. Tumpelo kun olen, en automaattisilla tietojenkäsittelylaitteilla hoidettaviin asioihin sotkeutunut muuten kuin kyselemällä ja apuja paljonkin anellen, asiakkaana. Kyllä Reijo on melkoinen virtuoosi. Taisi olla meillä pisin skypetysistunto yli seitsemän tuntia – siinä opin paljon.

Hyvin mielenkiitoista oli tarkastella johtamista erityisesti vapaaehtoisuuden näkökulmasta: siinähän ovat aikuiset, kokeneet ihmiset vapaaehtoisesti sekä johdettavina että johtajina. Tämän yhteensovittaminen ei ole mikään oppikirjajuttu, josta löytyisi valmiita ratkaisuja. Todettiinkin, että se matkalla syntynyt ja vauhdissa pitänyt voima on sitä aatteen paloa ja pelimannihenkeä. Sieltä se liekkikin aina voimansa saa, palosta ja samalla pitää paloa yllä. Innoittavia ja avartavia olivatkin ne keskustelut joita tutoriaaleissa aiheesta kävimme – niissä teoriat ja käytännöt ottivat tuloksekkaasti mittaa toisistaan. Viisaita ja aikaansaavia ovat yhteisömme vapaaehtoiset johtamisvastuussa olevat. Toki palkallisetkin!

Mukaan tulleet tuutorit osoittivat, että yhteisössämme on valtavasti osaamista ja kokemusta johtamisesta ja yhdistystoiminnasta yleensäkin. Omien sairauskokemusten kautta mukana on sellaista arkiuskottavuutta, että valmius valmennusohjelmaan lähtiessä oli mitä suurimmassa määrin kohdallaan. On myös huomattava, että kaikki mukana olleet tuutorit olivat motivoituneina hakeneet tähän ohjelmaan, kukaan ei ollut käskettynä ja vastentahtoisesti.  

Muistamme, että valmennusohjelman myötä tarjosimme mukana oleville mahdollisuuksia ajatella toisinkin, mennä mukavuusalueidensa ulkopuolelle. Asioiden hallinta ja aikaansaaminen alati muuttuvassa ympäristössä on haaste. Totesimme ja koimme, että tämä haaste vaatii yhteisöltään valmiutta uudistumaan. Sitä ei tule tapahtumaan elleivät vastuulliset itse ole myös valmiita uudistamaan – kokonaisvaltaisesti ja pitkäjänteisesti. Valmennusprosessin aikana muotoutuneen ja koetellun tuutorijoukon tunnemme hyvin. Ei ole epäilystäkään siitä etteikö yhteisömme uudistuisi hetkeään, aikaansa varten. Mutta myös tulevaisuuden mahdollisuudet ja uhat huomioiden, omia vahvuuksiaan hyödyntäen sekä heikkouksiaan karsien.

Tuutorimalli valmennusohjelmassamme on varmasti hyvä ja toimiva ratkaisu. Kyseessähän oli pilotti, ensimmäistä kertaa sydänyhteisössä tällä tavoin toteutettu vapaaehtoisten johtamisvalmiuksien kehittäminen. Ratkaisuna se oli antoisa. Samalla saimme muotoutumaan ja organisoitumaan tukiverkoston seuraavia valmennuskierroksia varten. Mikäli oikein seminaarikeskusteluja tulkitsin, kaikkia tuutorimme ovat valmiina toimimaan seuraavan aallon aikana olkapäinä. Tulevat uudet tuutoriuntuvikot voivat tarvittaessa laskea niille hämmentyneet päänsä. Hämmennystä tulee varmasti silloinkin!

Ohjelma oli tuutoreille varmasti raskas. Se oli pitkäkestoinen, lähes vuoden mittainen prosessi. Uusia asioita, vanhoja asioita uusissa kuoseissa ja uudesta näkökulmasta suunnattomaan diamääräämme piilotettuina ei ollut aivan kevyt juttu. Ja kun tuutoreiden piti se vielä paikallisiksi ajatuksiksi työstää ja selittää edelleen ymmärretyksi, saada muutokseen johtavaksi toiminnaksi. Mutta pelimannihenkeä löytyi ja se on aatteemme vahvuus.

Yhdessä tätä tehtiin. Oli selvästi koettavissa kuinka yhteisöllisyys vahvistui valmennusmatkailijoitten joukossa. Löysimme omat roolimme tässä toiminnassa. Se tuli yhteisten kokemusten ja kokemusten vaihdon kautta. Yhdessä opittiin ja yhdessä opetettiin myös vastuuvalmentajia – suuri kiitos siitä. Jokainen meistä oppi tai ainakin koki sen kuinka tärkeä on puhua samaa kieltä. Ja ymmärtää käsitteiden merkitykset omalla kielellään ja omaan toimintaansa sovellettuna, siirrettynä. Tästä oppineena työstämme parasta aikaa sanastoa käsitemäärittelyineen. Kun se valmistuu, siirrämme sen muun aineiston oheen verkossa.

Ei voi olla ihailematta sitä asennetta, mikä valmennusprosessin aikana oli aistittavissa. Hetkittäin epäusko uusien asioiden omaksumiseen ja itseluottamuksen romahtaminen näytti olleen jo pöydän kulmalla tulossa. Mutta ei se ottanutkaan yliotetta. Se oli vain tunteiden terveellä tavalla esille nousevaa näyttäytymistä. Meille vastuuvalmentajille se oli mitä parasta palautetta siitä, että on puhuttava oikealla kiellä ja yksikin puhe riittää. Tiede ja käytäntö, yritysslangi ja vapaaehtoismaailma, sepä se. Infoähkystä ei ole mitään hyötyä. Tuloksena ovat henkiset ilmavaivat. Mutta niitä kun hyvässä hengessä ja sopivalla tai sopimattomallakin huumorilla voi puhaltaa. Saatiinpa kurssijohtaja Marikakin tekemään aaltoja ja huutamaan ”… ihanaa, ihanaa…hallelujaa-hallelujaa…merkki, merkki!...”. Merkki siitä, että samalla kehittymismatkalla olemme ja sen tuloksena teemme työtä sydämellä sydämille.    

Entä sitten jatkoajatukset?

Ohjelmamme on mahdollista toteuttaa sisältöä karsimatta ja tavoitteista tinkimättä myös kevyemmällä tavalla. Tuutoreitten valmennus voidaan hoitaa yhdellä istumalla kertaa esimerkiksi kahden päivän mittaisena. Siinä koko paketti käydään kerralla, jolloin pystytään välttämään monien esille tuomaa asioiden turhaa toistoa ja kertaamista. Samalla olisi mahdollista kehittää ja vahvistaa yhteisömme yhteistä kieltä käsitesekamelskan sijaan.

Kun tuutoreilla on jo alussa kokonaisuus käsissään, voidaan yhdistyskohtaiset jaksot hoitaa kevyemmällä teoretisoinnilla. Silloin pystytään paneutumaan jo mahdollisimman aikaisessa vaiheessa yhdistysten omiin käytännön asioihin ilman turhaa teoretisointia. Ja kun tämä tahdistetaan yhdistysten vuodenkiertoon, vielä tuloksekkaampaa se olisi.  

Nyt toteutettuna ohjelma edellytti osallistujilta melkoista rahankäyttöä ja matkustelua – toki ilman RAY:ltä saatua tukea emme olisi pystyneet valmennusta toteuttamaankaan. Jatkossa valmennus voitaneen järjestää pienemmällä rahalla lähialueperiaatteen mukaan: hoidetaan asia pienemmissä piireissä, vähemmillä matkusteluilla ja omin tai sponsorieväin mutta keskinäistä yhteyttä pitäen.

Yhteydenpito! Siinäpä se. Ne asiat on saatava ehdottomasti ensimmäisinä kuntoon. Keskustelujen perusteella voi sanoa, että kaikissa yhdistyksissä asia on mitä suurin haaste. Sydänliittoakaan unohtamatta.

Voi sanoa, ettei tämä matka ei ole ollut kevyt meille kenellekään. Luistoa ja pitoa on ollut laduillaan hiihtäneillä. Mutta olemmepa poikenneet umpihangissakin – puuterilumi oli kahlattavan upottavaa, hankikannossa oli mukava lasketella ja nouseskellakin. Mikäli ei laduiltaan poikkea, ei uusia elämyksiä koe. Umpihangessa voimme mennä minne haluamme – ainakin melkein. Mutta samalla teemme kuitenkin niitä latuja, joille jotkut jäävät lipsuttelemaan. Oli se Hellaakoski näkeväinen mies!

Yhteinen matka tähän hetkeen on ollut muutaman vuoden mittainen, upea ja antoisa kokemus. Uusia ajatuksia, uusia haasteita ja ratkaisuja. Ja ennen kaikkea uusia ihmisiä ja ystäviä.  Aaro, Marika ja Reijo! Meillähän työ on vielä kesken ja viemme sen kunniakkaaseen loppuun ennen uusien seikkailujen alkua. Mutta jo tässä vaiheessa voin sanoa olevani onnellinen, että meidän jokaisen vanhat latumme kohtasivat ja päädyimme tarpomaan umpihankeen uuden asian kanssa. Siellä sitä vaan setvittiin, selvittiin ja aukaistiin uutta latua.

Ja te hieno tuutorijoukko, ryhmänä ja yksilöinä! Jaksakaa edelleen olla tulenkantajina ja yhteisömme vahvistajina. Olette hyviä, sydämellä sydämille tekeviä ihmisiä ja persoonia, joihin ollut hieno tutustua. Jatkamme edelleen yhdessä.

Kyllä se kannatti!

Jyrki, toinen vastuuvalmentaja

(Kuva Rauno Pohjonen)

Ihan vapaaehtoisesti ja muut filkkatärpit

Sydän 2014 -tapahtumassa sai ensi-iltansa Liekki-hankkeen Ihan vapaaehtoisesti -lyhytelokuva, joka sopii kaikkien sydänyhdistysten käyttöön. Filmissä vapaaehtoiset kertovat mitä vertaistuki heille merkitsee.

Tänä syksynä on tullut myös muita mielenkiintoisia elokuvia ja on niitä ennestäänkin jo olemassa jonkin verran. Tutustu alla olevaan tarjontaa ja käytä osana paikallisen yhdistystoiminnan aktivoimista:


Ihan vapaaehtoisesti, 2014
-Liekki-hankkeen tuottama lyhytelokuva vertaistuesta. Oman tarinansa kertovat kuusi vapaaehtoista,

Perintö, 2013
-Liekki-hankkeen yhteistyössä Laajasalon Opiston kanssa tuottama lyhytelokuva sydänyhdistystoiminnasta kolmen sukupolven silmin.

Elvytys - Käy käsiksi, uskalla auttaa, 2014
-Suomen Sydänliiton tuottama tietoisku elvytyksestä, mukana myös Fredi

Tule Sydänystäväksi, 2013
-Suomen Sydänliiton tuottama tietoisku jäsenhankinnan tueksi

Lisää löydät laittamalla Youtubeen hakusanan Sydänliitto.

Syksy täynnä tapahtumia

Hki-Uusimaan tuutorpari Marika ja Sirpa

Syksy on täällä. Juhlallinen avaus kaudelle koettiin Finlandia-talossa, jossa järjestettiin Sydän 2014 -tapahtuma 27.9. Kävijöitä tapahtumamme keräsi liki 4000, johon olemme hyvin tyytyväisiä. Tapahtuman järjestivät yhteistyössä Helsingin ja Uudenmaan sydänpiirit ja sydänyhdistykset. Suurin kiitos kuuluu ennen kaikkea upeille vapaaehtoisillemme, joita ilman tapahtuma olisi ollut mahdoton toteuttaa.

Liekki-hanke päättyy joulukuun lopussa. Marraskuun 22. päivä järjestettävässä seminaarissa pääsemme jakamaan kokemuksiamme kuluneen vuoden Hyvä! Sydänyhdistys -valmennuksesta. Vuorovaikutteinen ja osallistava tapahtuma järjestetään Karjatalossa ja mukaan mahtuu yhä sydänyhdistysten ihmisiä. ja muutakin järjestöväkeä  Joulukuussa saamme materiaalipaketoinnit valmiiksi ja silloin Hyvä! Sydänyhdistys -sivustolta löytyy materiaalia erilaisiin yhdistysten kehittämistarpeisiin niin tuutorjohtoiseen kuin itsenäiseen työskentelyyn.

Messuväkeä

Liekki-hanke järjestää sydänyhdistyksille syksyllä seuraavat maksuttomat koulutukset, joihin voi yhä ilmoittautua:


4.11. Google-työkaluin sujuvampaan yhdistystoimintaan

Oltermannintie 8

​Tervetuloa kuulemaan kuinka yhdistys voi hyödyntää googlen työkaluja toiminnassaan.
Asiantuntija ja Hyvä! Sydänyhdistys –valmentaja Reijo Perkiömäki opastaa meitä kertoen, esimerkein ja harjoituksin.

16.00 Kahvitarjoilu

16.30-20 Työskentelyä Oltermannin auditoriossa


10.11 Työnohjaus –Kuinka minä voisin hyötyä siitä sydänyhdistystoiminnassa?
Oltermannintie 8

DI, KTM, NLP Master Seija Lappalainen saapuu pitämään esittelyillan aiheesta. Osana tilaisuutta halukkailla on mahdollisuus ryhmäytyä ja sopia ryhmämallisesta työnohjauksesta. Tarkoitus olisi aloittaa jo tämän vuoden puolella ja jatkaa ensi vuoden ajan. Työnohjaus on osa Seijan  RatKes työnohjaaja –koulutusta.  Voit lukea työnohjaajien yhdistyksen sivuilta siitä mitä työnohjaus on: http://www.suomentyonohjaajat.fi/tyonohjaus/

16.30 Kahvitarjoilu
17-18  Työnohjaus, ratkaisukeskeisyys. Mitä ne ovat, mitä eivät?
18-19  Demonstraatio, ryhmäharjoituksia
19 Keskustelua, ohjausta, ryhmäytyminen
20 Tilaisuus päättyy

Tilaisuus ja sitä mahdollisesti seuraava ryhmämallinen työnohjaus on sydänyhdistysten toimijoille maksuton.

Tule kuulemaan tästä hienosta  mahdollisuudesta, tarjoamme myös kahvit!

Huom. Välitäthän viestin myös yhdistyksesi kerhojen ja vertaisryhmien vetäjille!


Sokerina pohjan pidämme Liekki loistaa -vapaaehtoisten kiitosjuhlan 5.12.


Seminaariin ja koulutuksiin ilmoittautumiset: marika.rosenborg(at)sydanliitto.fi tai puh. 045 6362519

Ihan vapaaehtoisesti -lyhytelokuva vertaistuesta ensi-illassa Finlandia-talossa

Lisää kuvateksti

Helsingin ja Uudenmaan sydänpiirit järjestävät yhteisvoimin sydänyhdistystensä kanssa Sydän 2014-tapahtuman Finlandia-talossa 27.9. Tilaisuudessa voi tutustua sydämen hyvinvointiin vaikuttaviin asioihin ja kuulla asiantuntijaluentoja.  Messuilla nähdään myös Liekki-hankkeen vertaistukea käsittelevä "Ihan vapaaehtoisesti" -elokuva, jonka on pro bono -tuotantona ¨toteuttanut Markkinointiosakeyhtiö I2. Elokuvassa kuusi henkilöä kertoo oman sydämensä tarinan ja kokemukset siitä, mitä vertaistuki parhaimmillaan voi ihmiselle antaa.

Filmin käsikirjoituksesta ja toimituksesta vastaa Liekki-hankkeen projektipäällikkö Marika Rosenborg. Paikan päällä Finlandia-talossa ovat lauantaina aamupäivällä myös filmillä esiintyvät henkilöt Vesa Kurikka, Tytti Lindqvist, Urpo Loukkola, Heimo Ojanen, Arja Toivola ja Niina Wunsch.

Lisätietoja messuista saa esimerkiksi Helsingin Sydänpiirin verkkosivuilta ja Facebookista.

Vuosi alkaa syksystä

Lomat on vietetty ja syksy on saapunut.  Viimeiset modulit ovat käynnissä ympäri maan. Sisältönä strategiasuunnittelun ja vapaaehtoisjohtamisen kertaus sekä lopputyön ohjeistaminen mukana oleville paikallisyhdistyksille. Marraskuun 22. päivä kokoonnutaan yhdessä Helsinkiin Karjalataloon jakamaan kokemuksia. Seminaariin ovat tervetulleita kaikki halukkaat. Ohjelma päivittyy ensi viikolla tarkemmin Helsingin Sydänpiirin sivuille. Seminaariin voi jo ilmoittautua Marika Rosenborgille osoitteeseen marika.rosenborg@sydanliitto.fi tai puh. 045 6362519.

Ennen päätösseminaaria yhdistykset ja yhdistykset jatkavat yhteistä työskentelyä tarvittaessa. Tuutorit siis tukevat yhdistyksiä lopputöiden kanssa yhdessä sopimillaan tavoilla.

Ensimmäinen puolivuotinen on mennyt värikkäissä merkeissä upean sydänväen kanssa. Tämä hanke on ollut innoittava ja palkitseva. Haastavakin. Selvää on, että meillä on vaikuttava vapaaehtoistoimijajoukko sydänyhdistyksissämme. Vahva toiveemme on, että valmennukselle löytyisivät resurssit tulevinakin vuosina. Yhdistystoiminta tarvitsee myös ammatillista järjestöllistä tukea ja sparrausta. Kohtaamispaikkoja ilman on yhdistystoimintaa vaikeaa kehittää. Kysymys on ennen kaikkea kasvokkainkohtaamisesta ja kokemusten jakamisesta. Yhdessä oppimisesta ja ilosta.  Liekki-hankkeen tunnelmia vuoden varrelta voi käydä katsomassa vaikka kuvakoosteemme kautta (musiikki Juha Takanen).

Marika Rosenborg

Ihan liekeissä ollaan

Ihan liekeissä ollaan vieläkin, vaikka valmennuksen toisesta osiosta on jo kulunut kolmen viikon verran. Ihanan, positiivisen ja kannustavan tutorimme Päivin johdolla olemme mukavasti päässeet tutuiksi ja ensiarvioinnin jälkeen vapautuneet vaihtamaan kokemuksia ja tuottamaan ideoita runsain mitoin. Meidän ryhmämme koostuu Leppävirran Sydänyhdistyksestä joka kuuluu Pohjois-Savon Sydänpiiriin sekä Pieksämäen Seudun Sydänyhdistyksestä jonka ”koti” on Keski-Suomen Sydänpiirissä. Tämä kahden eri alueen yhdistelmä on osoittautunut varsin toimivaksi. Paitsi että jokaisella yhdistyksellä on omat toimintakulttuurinsa, sellaiset on myös jokaisella piirillä. Niinpä vaikka tässä vaiheessa mukana on vain kaksi yhdistystä ja seitsemän henkilöä, on myös kaksi piiriä joten meillä on paljon annettavana yhteiseen idea-arkkuun ja reittivaihtoehtoja Päivin kuvailemalle purjehdukselle.

 

Se, että yhdistyksinä emme olleet aikaisemmin tavanneet, ei kuitenkaan lainkaan hidastanut ryhmäytymistämme. Hieno ja miellyttävä sattuma oli, että Leppävirran Ulla ja Pieksämäen Mari olivat aikoinaan samassa työpaikassa Pieksämäellä ja myöhemmin kumpikin eriytyneet diabetes- ja sydänpotilaiden ohjaukseen omilla paikkakunnillaan Ullan muutettua Leppävirralle. Varsin nopeasti tutustuimme keskenämme kaikki muutkin ja kokemusten vaihto ja järjestötyöhön liittyvien ongelmien ja mahdollisten epäonnistumistenkin pohtiminen ja analysointi oli helppoa. Helppoa ehkä osittain siksi, että mahdollista kilpailuhenkeä ei päässyt syntymään, koska emme kuulu samaan piiriin – ei tarvinnut ”esittää”.

Valmennuksen ehkä merkittävintä antia on kuitenkin se, että meidät on kotitehtävien avulla pantu tarkastelemaan, analysoimaan ja arvioimaan – toivottavasti objektiivisesti - itseämme ja omaa toimintaamme ja löytämään sitä kautta kehittämistarpeitamme, tai vahvistamaan omia käsityksiämme niistä. Suunnitelmallisuus ja tavoitteellisuus tulee aiempaa enemmän ohjaamaan tulevaisuuttamme yhdistyksenä. Hienoa on myös että naapuriyhdistyksen tekemät kysymykset (miten olette hoitaneet tämän tai tuon tahi missä määrin teillä on sitä tai tätä toimintaa) tuovat päivänvaloon aivan meille uusia tai vähälle huomiolle jääneitä juttuja: ups – eipä ole tullut mieleen…Kesäksi saatiin kotitehtäväksi haaste pohtia johtajuutta.

Pieksämäen omat kysymykset valmennuksen alussa muotoiltiin jotenkin näin:

Mitä tavoittelemme?

1. Vertaistukitoimintaa työikäisille – uusien nuorempien tukihenkilöiden JA jäsenten tavoittaminen tärkeää
2. Sellaisen toiminnan kehittämistä, joka saa ”tavallisen” kansalaisen kiinnostumaan – huvi ja hyöty samaan pakettiin kiinnostavasti. Mitä yhteistä hyvää saamme aikaan toiminnallamme?
3. Tehokas ja toimiva tiedottaminen tapahtumista paikallisesti – keinoja näkyvyyden lisäämiseksi

Mielenkiinnolla odotamme syksyistä tapaamista Kuopiossa kahden uuden yhdistyksen kanssa.

Kuvat

1. Liekkistartti: Ensimmäinen tapaaminen 28.2.14, vasemmalta tutorimme Päivi Halonen, Pieksämäen sydänyhdistyksen rahastonhoitaja ja varapj Raili Väänänen, Leppävirralta Päivi Tanninen, P:mäen yhdistyksen Seija Mäenpää pj Mari Tamminen. Huom. pieni varautuneisuus osallistujien ilmeissä.

2. Toinen tapaaminen 9.5.
Raija Taavitsainen, Raili Väänänen ja Seija Mäenpää Pieksämäeltä ja Päivi Tanninen Leppävirralta nyt jo vapautuneempina.

3. Toisen tapaamisen iltapäivänä taukojumppaa patsasleikin merkeissä:  Vasemmalta Raili, Mari ja Tannisen Päivi, keskellä tutorimme, selin Raija ja päällepäsmärinä Ulla.
(Teksti ja kuvat: Mari Tamminen, Pieksämäen Seudun Sydänyhdistys)

 

 

Heippa vaan kaikille Tuutoreille täältä pohjoisen suunnalta !

Ensimmäistä modulia suunnitellessa tuntui, että minun taidot ei ehkä riitä tämän  Hyvä-Sydänyhdistys koulutuksen loppuun saattamiseen. Jännitystä riitti, olenko haukannut liian ison palan ja voisinko onnistua välittämään koulutuksessa saamia oppeja?  Ensimmäinen moduuli sujui mielestäni kohtalaisesti, olimme saaneet Kalajoen Rantakallaan vieraaksemme Sydänväkeä pohjoisen (eteläisen) alueelta yllättävän ison porukan. Mukana olivat Kainuun sydän-yhdistys, Oulun Sydänyhdistys, Ylivieskan Sydänyhdistys, Reisjärven Sydänyhdistys ,Kokkolan Sydänyhdistys, Nivalan Sydänyhdistys. Myös piirien toiminnan johtajat olivat ottaneet haasteen vastaan. Kaikkiaan meitä oli koulutuksessa kahdeksantoista innokasta osallistujaa, minä ja Tatu mukaan lukien tuutorien ominaisuudessa. Koulutus päivät onnistuivat mielestäni kohtalaisesti, palautteen perusteella voimme suunnata katsettamme seuraavien modulien valmisteluun.
Erkki Uusitalo, Nivala